Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

topakkuus (40)

  1. se, että on topakka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪opɑkːuːs/
  • tavutus: to‧pak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi topakkuus topakkuudet
genetiivi topakkuuden topakkuuksien
partitiivi topakkuutta topakkuuksia
akkusatiivi topakkuus;
topakkuuden
topakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi topakkuudessa topakkuuksissa
elatiivi topakkuudesta topakkuuksista
illatiivi topakkuuteen topakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi topakkuudella topakkuuksilla
ablatiivi topakkuudelta topakkuuksilta
allatiivi topakkuudelle topakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi topakkuutena topakkuuksina
translatiivi topakkuudeksi topakkuuksiksi
abessiivi topakkuudetta topakkuuksitta
instruktiivi topakkuuksin
komitatiivi topakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo topakkuude-
vahva vartalo topakkuute-
konsonantti-
vartalo
topakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan topakka vartalosta topakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa