Substantiivi

muokkaa

torailu (2)

  1. toraileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪orɑi̯lu/
  • tavutus: to‧rai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torailu torailut
genetiivi torailun torailujen
torailuiden
torailuitten
partitiivi torailua torailuita
torailuja
akkusatiivi torailu;
torailun
torailut
sisäpaikallissijat
inessiivi torailussa torailuissa
elatiivi torailusta torailuista
illatiivi torailuun torailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torailulla torailuilla
ablatiivi torailulta torailuilta
allatiivi torailulle torailuille
muut sijamuodot
essiivi torailuna torailuina
translatiivi torailuksi torailuiksi
abessiivi torailutta torailuitta
instruktiivi torailuin
komitatiivi torailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi torailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • torailu Kielitoimiston sanakirjassa