Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

torailu (2)

  1. toraileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪orɑi̯lu/
  • tavutus: to‧rai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torailu torailut
genetiivi torailun torailujen
torailuiden
torailuitten
partitiivi torailua torailuita
torailuja
akkusatiivi torailu;
torailun
torailut
sisäpaikallissijat
inessiivi torailussa torailuissa
elatiivi torailusta torailuista
illatiivi torailuun torailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torailulla torailuilla
ablatiivi torailulta torailuilta
allatiivi torailulle torailuille
muut sijamuodot
essiivi torailuna torailuina
translatiivi torailuksi torailuiksi
abessiivi torailutta torailuitta
instruktiivi torailuin
komitatiivi torailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • torailu Kielitoimiston sanakirjassa