Wikipedia
Katso artikkeli Torakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

torakka (14-A)

 
Amerikantorakka
  1. muodoltaan litteähköjä ja sitkeitä tuhohyönteisiä, Blattodea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈt̪ʷo̞rɑ̝kːɑ̝]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torakka torakat
genetiivi torakan torakoiden
torakoitten
torakkojen
(torakkain)
partitiivi torakkaa torakoita
torakkoja
akkusatiivi torakka;
torakan
torakat
sisäpaikallissijat
inessiivi torakassa torakoissa
elatiivi torakasta torakoista
illatiivi torakkaan torakkoihin
torakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi torakalla torakoilla
ablatiivi torakalta torakoilta
allatiivi torakalle torakoille
muut sijamuodot
essiivi torakkana torakkoina
torakoina
translatiivi torakaksi torakoiksi
abessiivi torakatta torakoitta
instruktiivi torakoin
komitatiivi torakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toraka-
vahva vartalo torakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

laina venäjän kielestä[1], vrt. таракан (tarakán) ’torakka’

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

amerikantorakka, itämainen torakka, lapintorakka, metsätorakka, russakka, ruotsintorakka

Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • torakka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2017