torkkuva

Suomi

Verbi

torkkuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä torkkua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torkkuva	torkkuvat
genetiivi	torkkuvan	torkkuvien (torkkuvain)
partitiivi	torkkuvaa	torkkuvia
akkusatiivi	torkkuva; torkkuvan	torkkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	torkkuvassa	torkkuvissa
elatiivi	torkkuvasta	torkkuvista
illatiivi	torkkuvaan	torkkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	torkkuvalla	torkkuvilla
ablatiivi	torkkuvalta	torkkuvilta
allatiivi	torkkuvalle	torkkuville
muut sijamuodot
essiivi	torkkuvana	torkkuvina
translatiivi	torkkuvaksi	torkkuviksi
abessiivi	torkkuvatta	torkkuvitta
instruktiivi	–	torkkuvin
komitatiivi	–	torkkuvine