Suomi muokkaa

 
torus

Substantiivi muokkaa

torus (39)

  1. (geometria) muodoltaan donitsia muistuttava kappale
  2. (tähtitiede) supermassiivista mustaa aukkoa ympäröivä renkaan muotoinen rakenne
  3. (lääketiede) hyvänlaatuinen luinen kyhmy, luun liikakasvu, tavallisesti suussa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torus torukset
genetiivi toruksen torusten
toruksien
partitiivi torusta toruksia
akkusatiivi torus;
toruksen
torukset
sisäpaikallissijat
inessiivi toruksessa toruksissa
elatiivi toruksesta toruksista
illatiivi torukseen toruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toruksella toruksilla
ablatiivi torukselta toruksilta
allatiivi torukselle toruksille
muut sijamuodot
essiivi toruksena toruksina
translatiivi torukseksi toruksiksi
abessiivi toruksetta toruksitta
instruktiivi toruksin
komitatiivi toruksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo torukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
torus-

Etymologia muokkaa

  • latinan torus (mon. torī), "pullistuma", "kyhmy", "möykky"

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • torus Tieteen termipankissa