tosikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö, jolla ei ole huumorintajua
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪osikːo/
- tavutus: to‧sik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tosikko | tosikot |
genetiivi | tosikon | tosikoiden tosikoitten tosikkojen |
partitiivi | tosikkoa | tosikkoja tosikoita |
akkusatiivi | tosikko; tosikon |
tosikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tosikossa | tosikoissa |
elatiivi | tosikosta | tosikoista |
illatiivi | tosikkoon | tosikkoihin tosikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tosikolla | tosikoilla |
ablatiivi | tosikolta | tosikoilta |
allatiivi | tosikolle | tosikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tosikkona | tosikkoina tosikoina |
translatiivi | tosikoksi | tosikoiksi |
abessiivi | tosikotta | tosikoitta |
instruktiivi | – | tosikoin |
komitatiivi | – | tosikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tosiko- | |
vahva vartalo | tosikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. huumorintajuton
|
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A