Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

totaalisuus (40)

  1. se, että on totaalinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ot̪ɑːˌlisuːs/
  • tavutus: to‧taa‧li‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi totaalisuus totaalisuudet
genetiivi totaalisuuden totaalisuuksien
partitiivi totaalisuutta totaalisuuksia
akkusatiivi totaalisuus;
totaalisuuden
totaalisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi totaalisuudessa totaalisuuksissa
elatiivi totaalisuudesta totaalisuuksista
illatiivi totaalisuuteen totaalisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi totaalisuudella totaalisuuksilla
ablatiivi totaalisuudelta totaalisuuksilta
allatiivi totaalisuudelle totaalisuuksille
muut sijamuodot
essiivi totaalisuutena totaalisuuksina
translatiivi totaalisuudeksi totaalisuuksiksi
abessiivi totaalisuudetta totaalisuuksitta
instruktiivi totaalisuuksin
komitatiivi totaalisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo totaalisuude-
vahva vartalo totaalisuute-
konsonantti-
vartalo
totaalisuut-

Etymologia muokkaa

sanan totaalinen vartalosta totaalis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa