treffit
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
treffit (5) (monikollinen)
- kahden toisistaan kiinnostuneen henkilön tapaaminen potentiaalisesti seurustelusuhteen muodostamista varten
- Jaakko pyysi Liisaa treffeille.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪refːit̪/
- tavutus: tref‧fit
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | treffit |
| genetiivi | – | treffien (treffein) |
| partitiivi | – | treffejä |
| akkusatiivi | –; – |
treffit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | treffeissä |
| elatiivi | – | treffeistä |
| illatiivi | – | treffeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | treffeillä |
| ablatiivi | – | treffeiltä |
| allatiivi | – | treffeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | treffeinä |
| translatiivi | – | treffeiksi |
| abessiivi | – | treffeittä |
| instruktiivi | – | treffein |
| komitatiivi | – | treffeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | treffi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |