triggeröiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatriggeröiminen (38)
- teonnimi verbistä triggeröidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | triggeröiminen | triggeröimiset |
genetiivi | triggeröimisen | triggeröimisten triggeröimisien |
partitiivi | triggeröimistä | triggeröimisiä |
akkusatiivi | triggeröiminen; triggeröimisen |
triggeröimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | triggeröimisessä | triggeröimisissä |
elatiivi | triggeröimisestä | triggeröimisistä |
illatiivi | triggeröimiseen | triggeröimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | triggeröimisellä | triggeröimisillä |
ablatiivi | triggeröimiseltä | triggeröimisiltä |
allatiivi | triggeröimiselle | triggeröimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | triggeröimisenä (triggeröimisnä) |
triggeröimisinä |
translatiivi | triggeröimiseksi | triggeröimisiksi |
abessiivi | triggeröimisettä | triggeröimisittä |
instruktiivi | – | triggeröimisin |
komitatiivi | – | triggeröimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | triggeröimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
triggeröimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi triggeröidä + johdin -minen