tsättääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatsättääminen (38)
- teonnimi verbistä tsätätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tsättääminen | tsättäämiset |
genetiivi | tsättäämisen | tsättäämisten tsättäämisien |
partitiivi | tsättäämistä | tsättäämisiä |
akkusatiivi | tsättääminen; tsättäämisen |
tsättäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tsättäämisessä | tsättäämisissä |
elatiivi | tsättäämisestä | tsättäämisistä |
illatiivi | tsättäämiseen | tsättäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tsättäämisellä | tsättäämisillä |
ablatiivi | tsättäämiseltä | tsättäämisiltä |
allatiivi | tsättäämiselle | tsättäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tsättäämisenä (tsättäämisnä) |
tsättäämisinä |
translatiivi | tsättäämiseksi | tsättäämisiksi |
abessiivi | tsättäämisettä | tsättäämisittä |
instruktiivi | – | tsättäämisin |
komitatiivi | – | tsättäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tsättäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tsättäämis- |