tuherteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuherteleminen (38)
- teonnimi verbistä tuherrella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuherteleminen | tuhertelemiset |
genetiivi | tuhertelemisen | tuhertelemisten tuhertelemisien |
partitiivi | tuhertelemista | tuhertelemisia |
akkusatiivi | tuherteleminen; tuhertelemisen |
tuhertelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuhertelemisessa | tuhertelemisissa |
elatiivi | tuhertelemisesta | tuhertelemisista |
illatiivi | tuhertelemiseen | tuhertelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuhertelemisella | tuhertelemisilla |
ablatiivi | tuhertelemiselta | tuhertelemisilta |
allatiivi | tuhertelemiselle | tuhertelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuhertelemisena (tuhertelemisna) |
tuhertelemisina |
translatiivi | tuhertelemiseksi | tuhertelemisiksi |
abessiivi | tuhertelemisetta | tuhertelemisitta |
instruktiivi | – | tuhertelemisin |
komitatiivi | – | tuhertelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuhertelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuhertelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi tuherrella + johdin -minen