tuikkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuikkaaminen (38)
- teonnimi verbistä tuikata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuikkaaminen | tuikkaamiset |
| genetiivi | tuikkaamisen | tuikkaamisten tuikkaamisien |
| partitiivi | tuikkaamista | tuikkaamisia |
| akkusatiivi | tuikkaaminen; tuikkaamisen |
tuikkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuikkaamisessa | tuikkaamisissa |
| elatiivi | tuikkaamisesta | tuikkaamisista |
| illatiivi | tuikkaamiseen | tuikkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuikkaamisella | tuikkaamisilla |
| ablatiivi | tuikkaamiselta | tuikkaamisilta |
| allatiivi | tuikkaamiselle | tuikkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuikkaamisena (tuikkaamisna) |
tuikkaamisina |
| translatiivi | tuikkaamiseksi | tuikkaamisiksi |
| abessiivi | tuikkaamisetta | tuikkaamisitta |
| instruktiivi | – | tuikkaamisin |
| komitatiivi | – | tuikkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuikkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuikkaamis- | |