tuikutus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tuikutus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ui̯kut̪us/
- tavutus: tui‧ku‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuikutus | tuikutukset |
genetiivi | tuikutuksen | tuikutusten tuikutuksien |
partitiivi | tuikutusta | tuikutuksia |
akkusatiivi | tuikutus; tuikutuksen |
tuikutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuikutuksessa | tuikutuksissa |
elatiivi | tuikutuksesta | tuikutuksista |
illatiivi | tuikutukseen | tuikutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuikutuksella | tuikutuksilla |
ablatiivi | tuikutukselta | tuikutuksilta |
allatiivi | tuikutukselle | tuikutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuikutuksena | tuikutuksina |
translatiivi | tuikutukseksi | tuikutuksiksi |
abessiivi | tuikutuksetta | tuikutuksitta |
instruktiivi | – | tuikutuksin |
komitatiivi | – | tuikutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuikutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuikutus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä tuikuttaa (tuikut- + -us)
Käännökset muokkaa
1. tuikuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- tuikutus Kielitoimiston sanakirjassa