Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuikutus (39)

  1. tuikuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ui̯kut̪us/
  • tavutus: tui‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuikutus tuikutukset
genetiivi tuikutuksen tuikutusten
tuikutuksien
partitiivi tuikutusta tuikutuksia
akkusatiivi tuikutus;
tuikutuksen
tuikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuikutuksessa tuikutuksissa
elatiivi tuikutuksesta tuikutuksista
illatiivi tuikutukseen tuikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuikutuksella tuikutuksilla
ablatiivi tuikutukselta tuikutuksilta
allatiivi tuikutukselle tuikutuksille
muut sijamuodot
essiivi tuikutuksena tuikutuksina
translatiivi tuikutukseksi tuikutuksiksi
abessiivi tuikutuksetta tuikutuksitta
instruktiivi tuikutuksin
komitatiivi tuikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuikutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä tuikuttaa (tuikut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa