Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tukaluus (40)

  1. se, että on tukala

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ukɑluːs/
  • tavutus: tu‧ka‧luus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukaluus tukaluudet
genetiivi tukaluuden tukaluuksien
partitiivi tukaluutta tukaluuksia
akkusatiivi tukaluus;
tukaluuden
tukaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tukaluudessa tukaluuksissa
elatiivi tukaluudesta tukaluuksista
illatiivi tukaluuteen tukaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukaluudella tukaluuksilla
ablatiivi tukaluudelta tukaluuksilta
allatiivi tukaluudelle tukaluuksille
muut sijamuodot
essiivi tukaluutena tukaluuksina
translatiivi tukaluudeksi tukaluuksiksi
abessiivi tukaluudetta tukaluuksitta
instruktiivi tukaluuksin
komitatiivi tukaluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tukaluude-
vahva vartalo tukaluute-
konsonantti-
vartalo
tukaluut-

Etymologia muokkaa

sanan tukala vartalosta tukal- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa