tukehduttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatukehduttaminen (38)
- teonnimi verbistä tukehduttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tukehduttaminen | tukehduttamiset |
| genetiivi | tukehduttamisen | tukehduttamisten tukehduttamisien |
| partitiivi | tukehduttamista | tukehduttamisia |
| akkusatiivi | tukehduttaminen; tukehduttamisen |
tukehduttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tukehduttamisessa | tukehduttamisissa |
| elatiivi | tukehduttamisesta | tukehduttamisista |
| illatiivi | tukehduttamiseen | tukehduttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tukehduttamisella | tukehduttamisilla |
| ablatiivi | tukehduttamiselta | tukehduttamisilta |
| allatiivi | tukehduttamiselle | tukehduttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tukehduttamisena (tukehduttamisna) |
tukehduttamisina |
| translatiivi | tukehduttamiseksi | tukehduttamisiksi |
| abessiivi | tukehduttamisetta | tukehduttamisitta |
| instruktiivi | – | tukehduttamisin |
| komitatiivi | – | tukehduttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tukehduttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tukehduttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi tukehduttaa + johdin -minen