tukkiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatukkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tukkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tukkiva | tukkivat |
| genetiivi | tukkivan | tukkivien (tukkivain) |
| partitiivi | tukkivaa | tukkivia |
| akkusatiivi | tukkiva; tukkivan |
tukkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tukkivassa | tukkivissa |
| elatiivi | tukkivasta | tukkivista |
| illatiivi | tukkivaan | tukkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tukkivalla | tukkivilla |
| ablatiivi | tukkivalta | tukkivilta |
| allatiivi | tukkivalle | tukkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tukkivana | tukkivina |
| translatiivi | tukkivaksi | tukkiviksi |
| abessiivi | tukkivatta | tukkivitta |
| instruktiivi | – | tukkivin |
| komitatiivi | – | tukkivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tukkiva- | |
| vahva vartalo | tukkiva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |