tulistin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- laite, jossa vesihöyry kuumennetaan höyrystymislämpötilaa korkeampaan lämpötilaan esim. höyrykattilan osana
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ulist̪in/
- tavutus: tu‧lis‧tin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tulistin | tulistimet |
genetiivi | tulistimen | tulistimien tulistinten |
partitiivi | tulistinta | tulistimia |
akkusatiivi | tulistin; tulistimen |
tulistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tulistimessa | tulistimissa |
elatiivi | tulistimesta | tulistimista |
illatiivi | tulistimeen | tulistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tulistimella | tulistimilla |
ablatiivi | tulistimelta | tulistimilta |
allatiivi | tulistimelle | tulistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tulistimena (tulistinna) |
tulistimina |
translatiivi | tulistimeksi | tulistimiksi |
abessiivi | tulistimetta | tulistimitta |
instruktiivi | – | tulistimin |
komitatiivi | – | tulistimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tulistime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tulistin- |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tulistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaatulistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tulistaa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33