Substantiivi

muokkaa

tulite (48-C)

  1. ilotulite

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ulit̪eˣ/
  • tavutus: tu‧li‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulite tulitteet
genetiivi tulitteen tulitteiden
tulitteitten
partitiivi tulitetta tulitteita
akkusatiivi tulite;
tulitteen
tulitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi tulitteessa tulitteissa
elatiivi tulitteesta tulitteista
illatiivi tulitteeseen tulitteisiin
tulitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulitteella tulitteilla
ablatiivi tulitteelta tulitteilta
allatiivi tulitteelle tulitteille
muut sijamuodot
essiivi tulitteena tulitteina
translatiivi tulitteeksi tulitteiksi
abessiivi tulitteetta tulitteitta
instruktiivi tulittein
komitatiivi tulitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tulittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tulitet-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tulite Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

tulite

  1. (taivutusmuoto) monikon 2. persoonan preesens verbistä tuliti
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä tuliti

tulite

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä tulema