tulkitsija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatulkitsija (12)
- henkilö, joka tulkitsee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ulkit̪ˌsijɑ/
- tavutus: tul‧kit‧si‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulkitsija | tulkitsijat |
| genetiivi | tulkitsijan | tulkitsijoiden tulkitsijoitten (tulkitsijain) |
| partitiivi | tulkitsijaa | tulkitsijoita |
| akkusatiivi | tulkitsija; tulkitsijan |
tulkitsijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulkitsijassa | tulkitsijoissa |
| elatiivi | tulkitsijasta | tulkitsijoista |
| illatiivi | tulkitsijaan | tulkitsijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulkitsijalla | tulkitsijoilla |
| ablatiivi | tulkitsijalta | tulkitsijoilta |
| allatiivi | tulkitsijalle | tulkitsijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulkitsijana | tulkitsijoina |
| translatiivi | tulkitsijaksi | tulkitsijoiksi |
| abessiivi | tulkitsijatta | tulkitsijoitta |
| instruktiivi | – | tulkitsijoin |
| komitatiivi | – | tulkitsijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulkitsija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka tulkitsee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- tulkitsija Kielitoimiston sanakirjassa