tunkeileva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatunkeileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunkeilla
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunkeileva | tunkeilevat |
genetiivi | tunkeilevan | tunkeilevien (tunkeilevain) |
partitiivi | tunkeilevaa | tunkeilevia |
akkusatiivi | tunkeileva; tunkeilevan | tunkeilevat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunkeilevassa | tunkeilevissa |
elatiivi | tunkeilevasta | tunkeilevista |
illatiivi | tunkeilevaan | tunkeileviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunkeilevalla | tunkeilevilla |
ablatiivi | tunkeilevalta | tunkeilevilta |
allatiivi | tunkeilevalle | tunkeileville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunkeilevana | tunkeilevina |
translatiivi | tunkeilevaksi | tunkeileviksi |
abessiivi | tunkeilevatta | tunkeilevitta |
instruktiivi | – | tunkeilevin |
komitatiivi | – | tunkeilevine |
Aiheesta muualla
muokkaa- tunkeileva Kielitoimiston sanakirjassa