tunkeutuja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatunkeutuja (10)
- henkilö, joka tunkeutuu johonkin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uŋkeu̯ˌt̪ujɑ/ tai /ˈt̪uŋkeˌut̪ujɑ/
- tavutus: tun‧keu‧tu‧ja / tun‧ke‧u‧tu‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunkeutuja | tunkeutujat |
| genetiivi | tunkeutujan | tunkeutujien (tunkeutujain) |
| partitiivi | tunkeutujaa | tunkeutujia |
| akkusatiivi | tunkeutuja; tunkeutujan |
tunkeutujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunkeutujassa | tunkeutujissa |
| elatiivi | tunkeutujasta | tunkeutujista |
| illatiivi | tunkeutujaan | tunkeutujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunkeutujalla | tunkeutujilla |
| ablatiivi | tunkeutujalta | tunkeutujilta |
| allatiivi | tunkeutujalle | tunkeutujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunkeutujana | tunkeutujina |
| translatiivi | tunkeutujaksi | tunkeutujiksi |
| abessiivi | tunkeutujatta | tunkeutujitta |
| instruktiivi | – | tunkeutujin |
| komitatiivi | – | tunkeutujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunkeutuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tunkeutuja Kielitoimiston sanakirjassa