tunnistava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
tunnistava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnistaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnistava | tunnistavat |
| genetiivi | tunnistavan | tunnistavien (tunnistavain) |
| partitiivi | tunnistavaa | tunnistavia |
| akkusatiivi | tunnistava; tunnistavan | tunnistavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnistavassa | tunnistavissa |
| elatiivi | tunnistavasta | tunnistavista |
| illatiivi | tunnistavaan | tunnistaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnistavalla | tunnistavilla |
| ablatiivi | tunnistavalta | tunnistavilta |
| allatiivi | tunnistavalle | tunnistaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnistavana | tunnistavina |
| translatiivi | tunnistavaksi | tunnistaviksi |
| abessiivi | tunnistavatta | tunnistavitta |
| instruktiivi | – | tunnistavin |
| komitatiivi | – | tunnistavine |