tunnusteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatunnusteleminen (38)
- teonnimi verbistä tunnustella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunnusteleminen | tunnustelemiset |
genetiivi | tunnustelemisen | tunnustelemisten tunnustelemisien |
partitiivi | tunnustelemista | tunnustelemisia |
akkusatiivi | tunnusteleminen; tunnustelemisen |
tunnustelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunnustelemisessa | tunnustelemisissa |
elatiivi | tunnustelemisesta | tunnustelemisista |
illatiivi | tunnustelemiseen | tunnustelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunnustelemisella | tunnustelemisilla |
ablatiivi | tunnustelemiselta | tunnustelemisilta |
allatiivi | tunnustelemiselle | tunnustelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunnustelemisena (tunnustelemisna) |
tunnustelemisina |
translatiivi | tunnustelemiseksi | tunnustelemisiksi |
abessiivi | tunnustelemisetta | tunnustelemisitta |
instruktiivi | – | tunnustelemisin |
komitatiivi | – | tunnustelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tunnustelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tunnustelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi tunnustella + johdin -minen