Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuoksahdus (39)

  1. tuoksahtaminen; pieni tuulahdus tuoksua

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯ksɑhdus/
  • tavutus: tuok‧sah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuoksahdus tuoksahdukset
genetiivi tuoksahduksen tuoksahdusten
tuoksahduksien
partitiivi tuoksahdusta tuoksahduksia
akkusatiivi tuoksahdus;
tuoksahduksen
tuoksahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuoksahduksessa tuoksahduksissa
elatiivi tuoksahduksesta tuoksahduksista
illatiivi tuoksahdukseen tuoksahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuoksahduksella tuoksahduksilla
ablatiivi tuoksahdukselta tuoksahduksilta
allatiivi tuoksahdukselle tuoksahduksille
muut sijamuodot
essiivi tuoksahduksena tuoksahduksina
translatiivi tuoksahdukseksi tuoksahduksiksi
abessiivi tuoksahduksetta tuoksahduksitta
instruktiivi tuoksahduksin
komitatiivi tuoksahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuoksahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuoksahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä tuoksahtaa (tuoksahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa