Katso myös: Tuomi
Wikipedia
Katso artikkeli Tuomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
kukkiva tuomi

Substantiivi

muokkaa

tuomi (25)

  1. ruusukasveihin kuuluva valkokukkainen pensasmainen lehtipuu, metsätuomi (Prunus padus)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uo̯mi/
  • tavutus: tuo‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomi tuomet
genetiivi tuomen tuonten
tuomien
partitiivi tuonta
tuomea
tuomia
akkusatiivi tuomi;
tuomen
tuomet
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomessa tuomissa
elatiivi tuomesta tuomista
illatiivi tuomeen tuomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomella tuomilla
ablatiivi tuomelta tuomilta
allatiivi tuomelle tuomille
muut sijamuodot
essiivi tuomena tuomina
translatiivi tuomeksi tuomiksi
abessiivi tuometta tuomitta
instruktiivi tuomin
komitatiivi tuomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuome-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuon-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tuomenkehrääjäkoi, tuomenkukka, tuomenmarja, tuomikirva, tuomipihlaja

Vieruskäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuomi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuomi Tieteen termipankissa
  • tuomi Suomen etymologisessa sanakirjassa