Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuonti (5-J)

  1. (taloustiede) ulkomailta ostaminen, ulkomailta maahan tuominen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯nt̪i/
  • tavutus: tuon‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuonti tuonnit
genetiivi tuonnin tuontien
(tuontein)
partitiivi tuontia tuonteja
akkusatiivi tuonti;
tuonnin
tuonnit
sisäpaikallissijat
inessiivi tuonnissa tuonneissa
elatiivi tuonnista tuonneista
illatiivi tuontiin tuonteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuonnilla tuonneilla
ablatiivi tuonnilta tuonneilta
allatiivi tuonnille tuonneille
muut sijamuodot
essiivi tuontina tuonteina
translatiivi tuonniksi tuonneiksi
abessiivi tuonnitta tuonneitta
instruktiivi tuonnein
komitatiivi tuonteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuonni-
vahva vartalo tuonti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä tuoda

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aseidentuonti, asetuonti, halpatuonti, harmaatuonti, idäntuonti, itätuonti, länsituonti, maahantuonti, tuontiartikkeli, tuontihinta, tuontikauppa, tuontikielto, tuontikiintiö, tuontiliha, tuontiliike, tuontilisenssi, tuontilupa, tuontimaksu, tuontirajoitus, tuontisähkö, tuontisäännöstely, tuontitavara, tuontivero, tuontivilja, ulkomaantuonti, viljantuonti, vuosituonti, öljyntuonti

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuonti Kielitoimiston sanakirjassa