tupee
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- miesten hiuslisäke, joka peittää kaljun kohdan päälaella
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪upeː/
- tavutus: tu‧pee
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tupee | tupeet |
genetiivi | tupeen | tupeiden tupeitten |
partitiivi | tupeeta | tupeita |
akkusatiivi | tupee; tupeen |
tupeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tupeessa | tupeissa |
elatiivi | tupeesta | tupeista |
illatiivi | tupeeseen tupeehen |
tupeisiin tupeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tupeella | tupeilla |
ablatiivi | tupeelta | tupeilta |
allatiivi | tupeelle | tupeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tupeena | tupeina |
translatiivi | tupeeksi | tupeiksi |
abessiivi | tupeetta | tupeitta |
instruktiivi | – | tupein |
komitatiivi | – | tupeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tupee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tupee Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 20