Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tupee (20)[1]

  1. miesten hiuslisäke, joka peittää kaljun kohdan päälaella

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪upeː/
  • tavutus: tu‧pee

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tupee tupeet
genetiivi tupeen tupeiden
tupeitten
partitiivi tupeeta tupeita
akkusatiivi tupee;
tupeen
tupeet
sisäpaikallissijat
inessiivi tupeessa tupeissa
elatiivi tupeesta tupeista
illatiivi tupeeseen
tupeehen
tupeisiin
tupeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tupeella tupeilla
ablatiivi tupeelta tupeilta
allatiivi tupeelle tupeille
muut sijamuodot
essiivi tupeena tupeina
translatiivi tupeeksi tupeiksi
abessiivi tupeetta tupeitta
instruktiivi tupein
komitatiivi tupeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tupee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tupee Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 20