Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuprahdus (39)

  1. tuprahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uprɑhdus/
  • tavutus: tup‧rah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuprahdus tuprahdukset
genetiivi tuprahduksen tuprahdusten
tuprahduksien
partitiivi tuprahdusta tuprahduksia
akkusatiivi tuprahdus;
tuprahduksen
tuprahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuprahduksessa tuprahduksissa
elatiivi tuprahduksesta tuprahduksista
illatiivi tuprahdukseen tuprahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuprahduksella tuprahduksilla
ablatiivi tuprahdukselta tuprahduksilta
allatiivi tuprahdukselle tuprahduksille
muut sijamuodot
essiivi tuprahduksena tuprahduksina
translatiivi tuprahdukseksi tuprahduksiksi
abessiivi tuprahduksetta tuprahduksitta
instruktiivi tuprahduksin
komitatiivi tuprahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuprahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuprahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä tuprahtaa (tuprahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa