tuprutus

Suomi

Substantiivi

tuprutus (39)

tupruttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uprut̪us/
tavutus: tup‧ru‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuprutus	tuprutukset
genetiivi	tuprutuksen	tuprutusten tuprutuksien
partitiivi	tuprutusta	tuprutuksia
akkusatiivi	tuprutus; tuprutuksen	tuprutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuprutuksessa	tuprutuksissa
elatiivi	tuprutuksesta	tuprutuksista
illatiivi	tuprutukseen	tuprutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuprutuksella	tuprutuksilla
ablatiivi	tuprutukselta	tuprutuksilta
allatiivi	tuprutukselle	tuprutuksille
muut sijamuodot
essiivi	tuprutuksena	tuprutuksina
translatiivi	tuprutukseksi	tuprutuksiksi
abessiivi	tuprutuksetta	tuprutuksitta
instruktiivi	–	tuprutuksin
komitatiivi	–	tuprutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuprutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tuprutus-

Etymologia

johdos verbistä tupruttaa (tuprut- + -us)

Käännökset

1. tupruttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tuprutus Kielitoimiston sanakirjassa