turhake
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turhake | turhakkeet |
| genetiivi | turhakkeen | turhakkeiden turhakkeitten |
| partitiivi | turhaketta | turhakkeita |
| akkusatiivi | turhake; turhakkeen |
turhakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turhakkeessa | turhakkeissa |
| elatiivi | turhakkeesta | turhakkeista |
| illatiivi | turhakkeeseen | turhakkeisiin turhakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turhakkeella | turhakkeilla |
| ablatiivi | turhakkeelta | turhakkeilta |
| allatiivi | turhakkeelle | turhakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turhakkeena | turhakkeina |
| translatiivi | turhakkeeksi | turhakkeiksi |
| abessiivi | turhakkeetta | turhakkeitta |
| instruktiivi | – | turhakkein |
| komitatiivi | – | turhakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turhakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turhaket- | |
Etymologia
muokkaaturha + -ke, käytetty 1980-luvulta[1]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- turhake Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.