turhauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaturhauttaminen (38)
- teonnimi verbistä turhauttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turhauttaminen | turhauttamiset |
genetiivi | turhauttamisen | turhauttamisten turhauttamisien |
partitiivi | turhauttamista | turhauttamisia |
akkusatiivi | turhauttaminen; turhauttamisen |
turhauttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turhauttamisessa | turhauttamisissa |
elatiivi | turhauttamisesta | turhauttamisista |
illatiivi | turhauttamiseen | turhauttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turhauttamisella | turhauttamisilla |
ablatiivi | turhauttamiselta | turhauttamisilta |
allatiivi | turhauttamiselle | turhauttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turhauttamisena (turhauttamisna) |
turhauttamisina |
translatiivi | turhauttamiseksi | turhauttamisiksi |
abessiivi | turhauttamisetta | turhauttamisitta |
instruktiivi | – | turhauttamisin |
komitatiivi | – | turhauttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | turhauttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
turhauttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi turhauttaa + johdin -minen