SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

turhuus (40)[1]

  1. se, että on turha

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪urhuːs/
  • tavutus: tur‧huus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turhuus turhuudet
genetiivi turhuuden turhuuksien
partitiivi turhuutta turhuuksia
akkusatiivi turhuus;
turhuuden
turhuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi turhuudessa turhuuksissa
elatiivi turhuudesta turhuuksista
illatiivi turhuuteen turhuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi turhuudella turhuuksilla
ablatiivi turhuudelta turhuuksilta
allatiivi turhuudelle turhuuksille
muut sijamuodot
essiivi turhuutena turhuuksina
translatiivi turhuudeksi turhuuksiksi
abessiivi turhuudetta turhuuksitta
instruktiivi turhuuksin
komitatiivi turhuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan turha vartalosta turh- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • turhuus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40