turku
Katso myös: Turku |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhentunut) tori, kauppapaikka
- Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisowan turulla joutilasna. (Biblia, 1838)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪urku/
- tavutus: tur‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turku | turut |
genetiivi | turun | turkujen |
partitiivi | turkua | turkuja |
akkusatiivi | turku; turun |
turut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turussa | turuissa |
elatiivi | turusta | turuista |
illatiivi | turkuun | turkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turulla | turuilla |
ablatiivi | turulta | turuilta |
allatiivi | turulle | turuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turkuna | turkuina |
translatiivi | turuksi | turuiksi |
abessiivi | turutta | turuitta |
instruktiivi | – | turuin |
komitatiivi | – | turkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | turu- | |
vahva vartalo | turku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset
muokkaa- esiintyy nykykielessä ainoastaan sanonnoissa: turuilla ja toreilla, maailman turuilla, turhuuden turuilla
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[2], muinaisvenäjän търгъ (tŭrgŭ) (> nykyvenäjän торг, "torg", ruotsin torg > suomen tori)
Aiheesta muualla
muokkaa- turku Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tori ja Turku. Kotimaisten kielten keskus
Latvia
muokkaaSubstantiivi
muokkaaturku
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.