turmelu

Suomi

Substantiivi

turmelu (2)

turmeleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪urmelu/
tavutus: tur‧me‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	turmelu	turmelut
genetiivi	turmelun	turmelujen turmeluiden turmeluitten
partitiivi	turmelua	turmeluita turmeluja
akkusatiivi	turmelu; turmelun	turmelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	turmelussa	turmeluissa
elatiivi	turmelusta	turmeluista
illatiivi	turmeluun	turmeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	turmelulla	turmeluilla
ablatiivi	turmelulta	turmeluilta
allatiivi	turmelulle	turmeluille
muut sijamuodot
essiivi	turmeluna	turmeluina
translatiivi	turmeluksi	turmeluiksi
abessiivi	turmelutta	turmeluitta
instruktiivi	–	turmeluin
komitatiivi	–	turmeluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	turmelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi turmella (vokaalivartalo turmel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. turmeleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

turmelu Kielitoimiston sanakirjassa