turruttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä turtua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turruttava turruttavat
genetiivi turruttavan turruttavien
(turruttavain)
partitiivi turruttavaa turruttavia
akkusatiivi turruttava; turruttavan turruttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi turruttavassa turruttavissa
elatiivi turruttavasta turruttavista
illatiivi turruttavaan turruttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turruttavalla turruttavilla
ablatiivi turruttavalta turruttavilta
allatiivi turruttavalle turruttaville
muut sijamuodot
essiivi turruttavana turruttavina
translatiivi turruttavaksi turruttaviksi
abessiivi turruttavatta turruttavitta
instruktiivi turruttavin
komitatiivi turruttavine

turruttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä turruttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turruttava turruttavat
genetiivi turruttavan turruttavien
(turruttavain)
partitiivi turruttavaa turruttavia
akkusatiivi turruttava; turruttavan turruttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi turruttavassa turruttavissa
elatiivi turruttavasta turruttavista
illatiivi turruttavaan turruttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turruttavalla turruttavilla
ablatiivi turruttavalta turruttavilta
allatiivi turruttavalle turruttaville
muut sijamuodot
essiivi turruttavana turruttavina
translatiivi turruttavaksi turruttaviksi
abessiivi turruttavatta turruttavitta
instruktiivi turruttavin
komitatiivi turruttavine