turtunut

Suomi

Adjektiivi

turtunut

1. tunnottomaksi mennyt
2. (kuvaannollisesti) välinpitämättömäksi tullut

Etymologia

• 2. partisiippi verbistä turtua

Liittyvät sanat

• turta
• tylsistymyt

Verbi

turtunut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä turtua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	turtunut	turtuneet
genetiivi	turtuneen	turtuneiden turtuneitten
partitiivi	turtunutta	turtuneita
akkusatiivi	turtunut; turtuneen	turtuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	turtuneessa	turtuneissa
elatiivi	turtuneesta	turtuneista
illatiivi	turtuneeseen	turtuneisiin turtuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	turtuneella	turtuneilla
ablatiivi	turtuneelta	turtuneilta
allatiivi	turtuneelle	turtuneille
muut sijamuodot
essiivi	turtuneena	turtuneina
translatiivi	turtuneeksi	turtuneiksi
abessiivi	turtuneetta	turtuneitta
instruktiivi	–	turtunein
komitatiivi	–	turtuneine