turvottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä turvota

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turvottava turvottavat
genetiivi turvottavan turvottavien
(turvottavain)
partitiivi turvottavaa turvottavia
akkusatiivi turvottava;
turvottavan
turvottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi turvottavassa turvottavissa
elatiivi turvottavasta turvottavista
illatiivi turvottavaan turvottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turvottavalla turvottavilla
ablatiivi turvottavalta turvottavilta
allatiivi turvottavalle turvottaville
muut sijamuodot
essiivi turvottavana turvottavina
translatiivi turvottavaksi turvottaviksi
abessiivi turvottavatta turvottavitta
instruktiivi turvottavin
komitatiivi turvottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo turvottava-
vahva vartalo turvottava-
konsonantti-
vartalo
-

turvottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä turvottaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turvottava turvottavat
genetiivi turvottavan turvottavien
(turvottavain)
partitiivi turvottavaa turvottavia
akkusatiivi turvottava;
turvottavan
turvottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi turvottavassa turvottavissa
elatiivi turvottavasta turvottavista
illatiivi turvottavaan turvottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi turvottavalla turvottavilla
ablatiivi turvottavalta turvottavilta
allatiivi turvottavalle turvottaville
muut sijamuodot
essiivi turvottavana turvottavina
translatiivi turvottavaksi turvottaviksi
abessiivi turvottavatta turvottavitta
instruktiivi turvottavin
komitatiivi turvottavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo turvottava-
vahva vartalo turvottava-
konsonantti-
vartalo
-