tutiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatutiseminen (38)
- teonnimi verbistä tutista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutiseminen | tutisemiset |
| genetiivi | tutisemisen | tutisemisten tutisemisien |
| partitiivi | tutisemista | tutisemisia |
| akkusatiivi | tutiseminen; tutisemisen |
tutisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutisemisessa | tutisemisissa |
| elatiivi | tutisemisesta | tutisemisista |
| illatiivi | tutisemiseen | tutisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutisemisella | tutisemisilla |
| ablatiivi | tutisemiselta | tutisemisilta |
| allatiivi | tutisemiselle | tutisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutisemisena (tutisemisna) |
tutisemisina |
| translatiivi | tutisemiseksi | tutisemisiksi |
| abessiivi | tutisemisetta | tutisemisitta |
| instruktiivi | – | tutisemisin |
| komitatiivi | – | tutisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tutisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tutisemis- | |