tutkiskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatutkiskeleminen (38)
- teonnimi verbistä tutkiskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tutkiskeleminen | tutkiskelemiset |
genetiivi | tutkiskelemisen | tutkiskelemisten tutkiskelemisien |
partitiivi | tutkiskelemista | tutkiskelemisia |
akkusatiivi | tutkiskeleminen; tutkiskelemisen |
tutkiskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tutkiskelemisessa | tutkiskelemisissa |
elatiivi | tutkiskelemisesta | tutkiskelemisista |
illatiivi | tutkiskelemiseen | tutkiskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tutkiskelemisella | tutkiskelemisilla |
ablatiivi | tutkiskelemiselta | tutkiskelemisilta |
allatiivi | tutkiskelemiselle | tutkiskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tutkiskelemisena (tutkiskelemisna) |
tutkiskelemisina |
translatiivi | tutkiskelemiseksi | tutkiskelemisiksi |
abessiivi | tutkiskelemisetta | tutkiskelemisitta |
instruktiivi | – | tutkiskelemisin |
komitatiivi | – | tutkiskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tutkiskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tutkiskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi tutkiskella + johdin -minen