tutkiskelu

Suomi

Substantiivi

tutkiskelu (2)

tutkiskeleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ut̪kisˌkelu/
tavutus: tut‧kis‧ke‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tutkiskelu	tutkiskelut
genetiivi	tutkiskelun	tutkiskelujen tutkiskeluiden tutkiskeluitten
partitiivi	tutkiskelua	tutkiskeluita tutkiskeluja
akkusatiivi	tutkiskelu; tutkiskelun	tutkiskelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutkiskelussa	tutkiskeluissa
elatiivi	tutkiskelusta	tutkiskeluista
illatiivi	tutkiskeluun	tutkiskeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutkiskelulla	tutkiskeluilla
ablatiivi	tutkiskelulta	tutkiskeluilta
allatiivi	tutkiskelulle	tutkiskeluille
muut sijamuodot
essiivi	tutkiskeluna	tutkiskeluina
translatiivi	tutkiskeluksi	tutkiskeluiksi
abessiivi	tutkiskelutta	tutkiskeluitta
instruktiivi	–	tutkiskeluin
komitatiivi	–	tutkiskeluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tutkiskelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi tutkiskella (vokaalivartalo tutkiskel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. tutkiskeleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

itsetutkiskelu

Aiheesta muualla

tutkiskelu Kielitoimiston sanakirjassa