tuuditteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuuditteleminen (38)
- teonnimi verbistä tuuditella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuditteleminen | tuudittelemiset |
| genetiivi | tuudittelemisen | tuudittelemisten tuudittelemisien |
| partitiivi | tuudittelemista | tuudittelemisia |
| akkusatiivi | tuuditteleminen; tuudittelemisen |
tuudittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuudittelemisessa | tuudittelemisissa |
| elatiivi | tuudittelemisesta | tuudittelemisista |
| illatiivi | tuudittelemiseen | tuudittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuudittelemisella | tuudittelemisilla |
| ablatiivi | tuudittelemiselta | tuudittelemisilta |
| allatiivi | tuudittelemiselle | tuudittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuudittelemisena (tuudittelemisna) |
tuudittelemisina |
| translatiivi | tuudittelemiseksi | tuudittelemisiksi |
| abessiivi | tuudittelemisetta | tuudittelemisitta |
| instruktiivi | – | tuudittelemisin |
| komitatiivi | – | tuudittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuudittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuudittelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi tuuditella + johdin -minen