tuutiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuutiminen (38)
- teonnimi verbistä tuutia
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuutiminen | tuutimiset |
genetiivi | tuutimisen | tuutimisten tuutimisien |
partitiivi | tuutimista | tuutimisia |
akkusatiivi | tuutiminen; tuutimisen |
tuutimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuutimisessa | tuutimisissa |
elatiivi | tuutimisesta | tuutimisista |
illatiivi | tuutimiseen | tuutimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuutimisella | tuutimisilla |
ablatiivi | tuutimiselta | tuutimisilta |
allatiivi | tuutimiselle | tuutimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuutimisena (tuutimisna) |
tuutimisina |
translatiivi | tuutimiseksi | tuutimisiksi |
abessiivi | tuutimisetta | tuutimisitta |
instruktiivi | – | tuutimisin |
komitatiivi | – | tuutimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuutimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuutimis- |