tuuttaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatuuttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tuutata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuttaava | tuuttaavat |
| genetiivi | tuuttaavan | tuuttaavien (tuuttaavain) |
| partitiivi | tuuttaavaa | tuuttaavia |
| akkusatiivi | tuuttaava; tuuttaavan |
tuuttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuuttaavassa | tuuttaavissa |
| elatiivi | tuuttaavasta | tuuttaavista |
| illatiivi | tuuttaavaan | tuuttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuuttaavalla | tuuttaavilla |
| ablatiivi | tuuttaavalta | tuuttaavilta |
| allatiivi | tuuttaavalle | tuuttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuuttaavana | tuuttaavina |
| translatiivi | tuuttaavaksi | tuuttaaviksi |
| abessiivi | tuuttaavatta | tuuttaavitta |
| instruktiivi | – | tuuttaavin |
| komitatiivi | – | tuuttaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuuttaava- | |
| vahva vartalo | tuuttaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |