tyrmäävä

Suomi

Verbi

tyrmäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tyrmätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tyrmäävä	tyrmäävät
genetiivi	tyrmäävän	tyrmäävien (tyrmääväin)
partitiivi	tyrmäävää	tyrmääviä
akkusatiivi	tyrmäävä; tyrmäävän	tyrmäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tyrmäävässä	tyrmäävissä
elatiivi	tyrmäävästä	tyrmäävistä
illatiivi	tyrmäävään	tyrmääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tyrmäävällä	tyrmäävillä
ablatiivi	tyrmäävältä	tyrmääviltä
allatiivi	tyrmäävälle	tyrmääville
muut sijamuodot
essiivi	tyrmäävänä	tyrmäävinä
translatiivi	tyrmääväksi	tyrmääviksi
abessiivi	tyrmäävättä	tyrmäävittä
instruktiivi	–	tyrmäävin
komitatiivi	–	tyrmäävine