Substantiivi

muokkaa

tyrskähdys (39)

  1. tyrskähtäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yrskæhdys/
  • tavutus: tyrs‧käh‧dys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrskähdys tyrskähdykset
genetiivi tyrskähdyksen tyrskähdysten
tyrskähdyksien
partitiivi tyrskähdystä tyrskähdyksiä
akkusatiivi tyrskähdys;
tyrskähdyksen
tyrskähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrskähdyksessä tyrskähdyksissä
elatiivi tyrskähdyksestä tyrskähdyksistä
illatiivi tyrskähdykseen tyrskähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrskähdyksellä tyrskähdyksillä
ablatiivi tyrskähdykseltä tyrskähdyksiltä
allatiivi tyrskähdykselle tyrskähdyksille
muut sijamuodot
essiivi tyrskähdyksenä tyrskähdyksinä
translatiivi tyrskähdykseksi tyrskähdyksiksi
abessiivi tyrskähdyksettä tyrskähdyksittä
instruktiivi tyrskähdyksin
komitatiivi tyrskähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyrskähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tyrskähdys-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä tyrskähtää (tyrskähd- + -ys)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa