Substantiivi

muokkaa

uhkailu (2)

  1. uhkaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈuhkɑi̯lu/
  • tavutus: uh‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhkailu uhkailut
genetiivi uhkailun uhkailujen
uhkailuiden
uhkailuitten
partitiivi uhkailua uhkailuita
uhkailuja
akkusatiivi uhkailu;
uhkailun
uhkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkailussa uhkailuissa
elatiivi uhkailusta uhkailuista
illatiivi uhkailuun uhkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkailulla uhkailuilla
ablatiivi uhkailulta uhkailuilta
allatiivi uhkailulle uhkailuille
muut sijamuodot
essiivi uhkailuna uhkailuina
translatiivi uhkailuksi uhkailuiksi
abessiivi uhkailutta uhkailuitta
instruktiivi uhkailuin
komitatiivi uhkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi uhkailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uhkailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 384, 385 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa