uhoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauhoileminen (38)
- teonnimi verbistä uhoilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhoileminen | uhoilemiset |
| genetiivi | uhoilemisen | uhoilemisten uhoilemisien |
| partitiivi | uhoilemista | uhoilemisia |
| akkusatiivi | uhoileminen; uhoilemisen |
uhoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhoilemisessa | uhoilemisissa |
| elatiivi | uhoilemisesta | uhoilemisista |
| illatiivi | uhoilemiseen | uhoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhoilemisella | uhoilemisilla |
| ablatiivi | uhoilemiselta | uhoilemisilta |
| allatiivi | uhoilemiselle | uhoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhoilemisena (uhoilemisna) |
uhoilemisina |
| translatiivi | uhoilemiseksi | uhoilemisiksi |
| abessiivi | uhoilemisetta | uhoilemisitta |
| instruktiivi | – | uhoilemisin |
| komitatiivi | – | uhoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhoilemis- | |