uhraaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaauhraaminen (38)
- teonnimi verbistä uhrata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhraaminen | uhraamiset |
| genetiivi | uhraamisen | uhraamisten uhraamisien |
| partitiivi | uhraamista | uhraamisia |
| akkusatiivi | uhraaminen; uhraamisen |
uhraamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhraamisessa | uhraamisissa |
| elatiivi | uhraamisesta | uhraamisista |
| illatiivi | uhraamiseen | uhraamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhraamisella | uhraamisilla |
| ablatiivi | uhraamiselta | uhraamisilta |
| allatiivi | uhraamiselle | uhraamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhraamisena (uhraamisna) |
uhraamisina |
| translatiivi | uhraamiseksi | uhraamisiksi |
| abessiivi | uhraamisetta | uhraamisitta |
| instruktiivi | – | uhraamisin |
| komitatiivi | – | uhraamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhraamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhraamis- | |