Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uija (10)

  1. se, joka ui

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯jɑ/, [ˈuijɑ]
  • tavutus: ui‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uija uijat
genetiivi uijan uijien
(uijain)
partitiivi uijaa uijia
akkusatiivi uija;
uijan
uijat
sisäpaikallissijat
inessiivi uijassa uijissa
elatiivi uijasta uijista
illatiivi uijaan uijiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uijalla uijilla
ablatiivi uijalta uijilta
allatiivi uijalle uijille
muut sijamuodot
essiivi uijana uijina
translatiivi uijaksi uijiksi
abessiivi uijatta uijitta
instruktiivi uijin
komitatiivi uijine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • uija Kielitoimiston sanakirjassa