Wikipedia
Katso artikkeli Uikut Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uikku (1-A)

  1. jokin suvun Podiceps-suvun vesilinnuista
  2. (slangia, Tampere) uimahalli
    Eilen olin taas mielestäni superreipas, kun päätin mennä heti töitten jälkeen uikkuun ja taas kävellen! (Kummitäti-blogi)
    Ja vaikka siinä vaiheessa kun uikkuun pääsimme oli aamun vauvauinneista jo kolmisen tuntia, olivat pikkualtaat onneksi edelleen ihanan lämpöisiä. (Nasun Asu -blogi)
  3. (lähinnä monikossa) uikkujen heimon (Podicipedidae) laji tai yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯kːu/
  • tavutus: uik‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uikku uikut
genetiivi uikun uikkujen
partitiivi uikkua uikkuja
akkusatiivi uikku;
uikun
uikut
sisäpaikallissijat
inessiivi uikussa uikuissa
elatiivi uikusta uikuista
illatiivi uikkuun uikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uikulla uikuilla
ablatiivi uikulta uikuilta
allatiivi uikulle uikuille
muut sijamuodot
essiivi uikkuna uikkuina
translatiivi uikuksi uikuiksi
abessiivi uikutta uikuitta
instruktiivi uikuin
komitatiivi uikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uiku-
vahva vartalo uikku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Onomatopoeettinen ui-interjektioon perustuva sana.[1] Sanan ensi maininta kirjakielessä on Christfrid Gananderin sanakirjassa Nytt Finskt Lexicon 1787 (muodossa uiku).[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alaotrajärvenuikku, andienuikku, atitlaninuikku, australianuikku, hopeauikku, huppu-uikku, isouikku, juninjärvenuikku, kääpiöuikku, madagaskarinuikku, meksikonuikku, mustakaulauikku, mustakurkku-uikku, mustaniskauikku, paksunokkauikku, pikku-uikku, pitkäkaulauikku, silkkiuikku, titicacanuikku, uudenseelanninuikku, valkotöyhtöuikku

Aiheesta muualla muokkaa

  • uikku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  2. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 279. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.